Kyynisyyden isku aka sunnuntai-illan viimeinen hidas

Olen saavuttanut suhteessani Brunon kanssa sen lähes väistämättömän hetken, jolloin epäröin. Treffailtuani Brunoa useamman viikon ja käytyäni muutamilla kunnon treffeillä olen saavuttanut pisteen, jossa on otettava kovemmat aseet käyttöön. En oikein tiedä, mihin tästä etenisin, tai etenisinkö ollenkaan. Siispä, vedän henkisestä asekaapistani "the big guns":it. Tunnettu mm. Sinkkuelämää- elokuvasta. Lista miehen hyvistä ja huonoista puolista. Varo vain Bruno, aion olla erittäin kyyninen ja rehellinen. Tällaisena sunnuntai-iltana en kykene rakentamaan pilvilinnoja.

On varmaankin helpompi aloittaa huonoista puolista. Saapahan ne alta pois.

- Teoreettisuus. Mielestäni teot merkitsevät sanoja enemmän. Bruno, olet valitettavasti enemmän sanoja ja teorioita.

- Monimutkaisuus. Toimijaverkkoteoriasi tuntui ainakin alkuun mahdottomalta ymmärtää. Liikaa liikkuvia osia, eli kovan luokan tenkkapåå.

- Kiviäkin kiinnostaa.  Kollektiivi,  hybridi, teknotiede. Excusez-moi? Myöntäkää se. Ei ketään kiinnosta syventyä johonkin pitkäveteiseen ja kuivaan teoriaan, kun "kaikki muut" ovat ulkona. Mitä, taasko se punaviinipullo huutelee kaapissa.

- Liikaa aivotoimintaa. Mielummin käyttäisin, ainakin sunnuntai-iltaisin empiirisellä tutkimuksella toimivaksi toteamaani "aivot narikkaan"- teoriaa. Ei vaan pysty, pardon.

- (Liika) Monipuolisuus. Mitä kaikkea olitkaan tutkinut? Niin paljon, etten osaisi kaikkea edes nimetä.


Mutta on Brunossa hyviäkin puolia, nyt kun sitä tarkkaan mietin.

+ Huumori. Bruno, olet saanut minut nauramaan ääneen useammankin kerran. Hauskuudesta.

+ Hyödyllisyys. Okei, olet tämän hetken tunnetuimpia tutkijoita ja teorioistasi saattaa olla tulevaisuuden ammatissani jopa hyötyä.

+ Monipuolisuus. Mitä kaikkea olitkaan tutkinut? Niin paljon, etten osaisi kaikkea edes nimetä.

+ Muut naiset. Tiedämme Brunon kanssa molemmat, ettei suhteemme pysyisi kasassa ilman maanmahtavia kanssapakkobloggaajiani, Miiaa, Lilliä ja Mariannaa. Olette parhaita!

+ Punaviini. Älkääs nyt tuomitko, mies on sentään ranskalainen. Tämä on täysin pätevä tekosyy.


Plussat ja miinukset näyttävät menevän tasan. Tosin olen sitä mieltä, että viimeisen plussan voimakkuus kumoaa vähintään kaksi miinusta, eli voiton puolelle jäädään, kuitenkin. Suhteemme jatkunee. Tie on kivikkoinen, eteneminen on hidasta, mutta varmaa. Tästä eteenpäin.

Luurankoja kaapissa? aka viikonloppukooma

Tiedättehän, kun suhteenne miehen kanssa alkaa syventyä, haluatte tietää hänestä lisää. Jos suhteenne on edennyt suhteellisen vaivatta, alatte ehkä miettiä: Jossain täytyy olla jotakin vialla, luurankoja kaapissa. Tässä vaiheessa otetaan yleensä yhteyttä ystäviin ja juorutaan puhelimessa tuntikaupalla. Minun ja Brunon tapauksessa, pitkälle venyneen aamun jälkeen otin tutkailuun Vilma Luoma-Ahon ja Ari Paloviitan artikkelin (Actor-networking stakeholder theory for today's corporate communications) käteeni ja keskityin tällä kertaa kritiikkiin. Miehemme teoriat ovat omissa silmissäni olleet lähes virheettömiä, joten kaipasin jo toista näkökulmaa. Anteeksi vain, Bruno, mutta aion olla rehellinen!

Ennen toimijaverkkoteoriaa suosiossa ollut perinteinen sidosryhmäteoria alkoi rakoilla, kun nykyteknologia, infrastruktuurit ja poliittiset agendat alkoivat näytellä tärkeää osaa nostaessaan jopa odottamattomia ryhmiä itse sidosryhmiksi. Näinollen "tavallinen", ihmisten välisen vuorovaikutuksen hallitsema viestintä ei enää ole ainoa yritysmaailmassa. Toimijaverkkoteoria ottaa huomioon kaikki yhteiskunnan koneiston "liikkuvat osat". Se huomioi puolueettomuuden tärkeyden ja korostaa olettamusten tuomaa riskiä: Mikäli esim. automaattisesti oletetaan ja jaoitellaan sidosryhmät ja ei-sidosryhmät, voi syntyä liian tiukkoja rajoja subjektin ja objektin välillä, eikä yhteiskunnan tekijöitä voida kuvata tarpeeksi hyvin. Perinteinen sidosryhmäteoria saa suuresti kritiikkiä tämän takia ja toimijaverkkoteorian osakkeet ovat nousussa.

Noususta huolimatta myös rakkaan Brunomme toimijaverkkoteoria saa kritiikkiä osakseen. Käytännön yhdistäminen monimutkaiseen teoriaan vaatii aina kompromissia, jolloin yksi idea käytännön toteuttamisesta saa aina enemmän kannatusta kuin toinen. Tällöin valinta ei välttämättä ole demokraattinen. Toimijaverkkoteorian kanssa löydetään ongelmia myös määrittelyn ja tunnistamisen prosessissa. Teoria lisää mm. "ei-inhimillisten" tekijöiden vaikutuksen kollektiiviin (eli yhteiskuntaan), jolloin se muuttuu monin kerroin monimutkaisemmaksi verrattuna "perinteiseen" määrittelyyn. Mitä enemmän liikkuvia osia, sitä vaikempi kaikkea on hallita. Loogista.

Jännittävää. Tällaisia aukkoja siis miehemme teoriasta löytyy. Tulihan se sieltä: kukaan ei ole täydellinen, ei edes Brunomme. Huh, ehdin jo huolestua. Kaikesta kritiikistä huolimatta lukemani artikkeli päätyy kuitenkin siihen, että Brunon sanoin yhteiskuntateorioissa tulisi ottaa "ei-inhimilliset" tekijät huomioon. Pisteet siis kotiin Brunolle kuitenkin! Ehkä siis uskallan jatkaa deittailua. Muutaman raportin verran, ainakin.

Punainen tupa ja perunamaa aka tiistai viltin alla

Tiistaina päätin taas viedä tämän hetken suosikkimiehemme, Brunon, treffeille. Tällä kertaa se suuntautui kotoisasti sohvalle, tieteellisen artikkelin kera. Aiheena, mikäs muukaan kuin toimijaverkkoteoria, tällä kertaa kytkettynä PR:ään, rakkaan oppiaineemme, yhteisöviestinnän yksi keskeinen osa. Mielestäni teorian ymmärtämisessä on myös keskeistä saada tietoa siitä, miten sitä voidaan käytännössä hyödyntää. Vaikea, hieman etäinen suhteeni Brunoon oli toivottavasti nousemalla aivan uudelle tasolle. Odotukseni olivat korkealla. Olivathan nämä sentään jo toiset viralliset treffit. Yöllisiä, nukahdukseen johtavia tapaamisia kun en treffeiksi ole laskenut. He, he.

Saamamme artikkelin (Piet Verhoeven) mukaan toimijaverkkoteorian näkökulmasta katsottuna siirtää keskustelut ja ristiriidat yhteiskunnallisista kysymyksistä PR:n sydämeen. Tutkimuksen mukaan PR- henkilöt ovat tärkeässä osassa juuri näissä kysymyksissä. Mikäli tarkastellaan ristiriitojen case-tapauksia esim. energiayhtiö Shellin ja Greenpeacen välillä, PR- henkilöt ovat olleet tärkeitä niin julkisuudessa kuin "backstagella". Toimijaverkkoteorian avulla voidaan saada erittäin hyvä pohja tutkimukselle siitä, kuinka tärkeitä he oikeastaan ovatkaan.

Tiedättehän, kun sanotaan, että juuri ennen pyörtymistä näkee menneen elämänsä vilahtavan silmiensä edessä? Tällä kertaa juttu kävikin päinvastoin. Näin pienen, ohikiitävän mutta kuitenkin tunnistettavan hetken verran tulevan elämäni silmissäni. Case- tapaukset auttoivat sen näkemään. Minä, menestynyt PR- henkilö? Konferensseja, messuja, mantereelta toiselle. Punainen tupa ja perunamaa. Okei, okei, nyt mennään sivraiteille. Olipahan vaan hauska ajatella käytännössä, mikä sitä voisi "isona" olla. Mutta, aiheeseen.

Toiseksi artikkeli kertoo, että toimijaverkkoteorian näkökulma voi valottaa PR- henkilöille, kuinka heidän tulisi käsitellä eri toimijoiden eriäviä mieltymyksiä ja mielipiteitä. Hmm, minähän siis mahdollisena tulevaisuuden PR- ammattilaisena hyödyn tästä koko ajan enemmän. Lisäksi sama näkökulma näyttää, kuinka PR- henkilöt luovat ja käsittelevät julkisia esityksiä, kuinka he käsittelevät avoimuutta, julkisia mielipiteitä ja demokraattista päätöksentekoa.

Päätin tiistaitreffit hyvillä mielin. Suhteemme on syvenemään päin. Toimijaverkkoteoriasta on moneksi ja ennen kaikkea hyödyksi. Yhä syvvempi perehtyminen on siis tarpeen. Eli siis useammat treffit. Niitä odotellessa! Ja siitä tuvasta haaveillessa.

Niksi-Pirkka feat.Toimijaverkkoteoria

Epävirallinen opas ihmeelliseen mutta järkeenkäypään ANT-maailmaan.

Tartu siis toimijaverkkoteoriaan & löydä sidokset!

1.       Määrittele tehtäviesi luonne: mitä ja miksi teet & kenelle?

2.       Millaisia selviä ja näkyviä sidosryhmiä löydät organisaatioosi liittyen?

3.       Millaisia piilossa olevia sidosryhmiä löydät organisaatioosi liittyen?

4.       Yrittäisit edes. Niitä on vielä aika paljon muitakin.

5.       Ihan oikeasti. Muista myös ne ei-inhimilliset! Teknologia, välineet, uskonnot, kansanliikkeet, luonnonilmiöt –  ihan kaikki.

6.       No nyt alkaa onnistua. Muista vielä erään pakkobloggaajan entisen filosofian opettajan ohje siitä, että löytääkseen uutta kannattaa kääntää kaikki olemassa oleva päälaelleen.

7.        Voit nostaa sen pöydän takaisin. Tässä puhuttiin ajatuksista.

8.       Nyt pohdi kaikkien löytämiesi sidosten välisiä suhteita toisiinsa. Olemassa olevia, mahdollisia ja myös niitä, jotka tuntuvat mahdottomilta, mutta eivät ehkä olekaan sitä. Mieti vielä kerran, mitä kaikkia muita toimijoita löytämäsi sidokset voivat houkutella mukaan ja miten se muuttaa sekä kyseisiä toimijoita että koko sidosverkostoa. 

9.       Avaa se viinipullo. Valmista ei tule vielä tänään, jos koskaan.

10.   Nuku.

11.   Toista seuraavina päivinä ainakin kohta  4 ja 8. Kohtaa yhdeksän ei suositella toistettavaksi joka päivä, tai edes viikko, mutta kymmenennettä kyllä.

Öitä.

No mutta Bruno, tehän olettekin maalaisjärkinen mies!

Lillin tekstien rohkaisemana uskallan vihdoin tulla kaapista: olen nimittäin tässä jo kotvasen diggaillut Brunoa minäkin. Toimijaverkkoteoria on alkanut tuntua koko ajan fiksummalta, ehkä monet seikat jopa itsestäänselvyyksiltä. Toimijaverkkoteoriahan on oikeastaan kuin maalaisjärkeä! Valitettavasti tämä ei kuitenkaan tarkoita, että osaisin jäsentää ajatuksiani edelleenkään sen selkeämmin, joten tässä teille iltasaduksi vanhaa kunnon tajunnanvirtaa.

Hyisen sään ja sairastelevan kuopuksen hoitamisen turruttamana olen jämähtänyt junnaamaan edellisessä tekstissäni mainittuun Botniaan. Olen miettinyt esimerkiksi sitä, miten moni heppu Uruguayn keississä on ollut alkuvaiheessa suunnittelemassa ja pohtimassa viestintää? Suomeksi sanottuna: kuinka moni on saanut liksaa pelkästään viestinnän työtehtävistä. Tämän kai voisi ajatella korreloivan ainakin joissain tapauksissa siihen, kuinka suuri arvo hyvin hoidetulle viestinnälle annetaan.  Botnian tapauksessa useammasta viestinnän ammattilaisesta koostuva työryhmä näyttäisi Kauppalehden kivikautisen uutisen mukaan tulleen kuvioihin vasta myöhemmässä vaiheessa, eli silloin, kun oltiin jo suossa. 

En ole kuitenkaan miettinyt tätä löytääkseni syyllistä. Vaikka ihan varmasti näissä pieleen menneissä esimerkeissä on toisinaan kyse siitä, että viestintä on sysätty jonkun ei-viestijärievun harteille, niin luonnollisesti metsään voidaan mennä silloinkin, kun hommia hoitaa ammattilainen - kuten Lillikin taisi edellisessä tekstissään mainita, niin inhimillisiä erehdyksiä nyt vain sattuu. Lisäksi aikaa ei aina ole riittävästi – eikä välttämättä osaamistakaan – kartoittaa eri sidoksia ja niiden olemassa olevia tai mahdollisia suhteita. Eri maista ja kulttuureista tulevien ihmisten kanssa työskennelleenä herää myös ajatus siitä, muistetaanko vielä tänäkään päivänä ottaa tarpeeksi huomioon kulttuurienväliset erot ja niiden vaikutukset. 

Entäpä tilanne, jossa viestintään on haettu apua ulkoistamalla? Komppaan melko laajalti vallitsevaa mielipidettä: viestintää ei voida missään organisaatiossa hoitaa menestyksekkäästi pelkästään vasemmalla kädellä (tai tietysti oikealla, jos olet vasuri) ja tällaisen hutiloinnin välttämiseksi voi ulkoistamisesta olla oiva apu. Mutta osataanko ulkopuoliselle ritarille aina antaa riittävästi tietoa ja tukea kyseisen organisaation kulttuurin, itse alan tai eri projektien suhteen? Kouliintuuko meistä vielä sellaisia viestinnän guruja, jotka osaavat tarpeen vaatiessa hypätä kenen tahansa jengiin ja hoitaa homman kotiin? 

Ilman muuta. Ainakin, jos muistamme toimijaverkkoteorian.

Vakavasti puhuen, olen ihan aidosti sitä mieltä, että niin viestijät kuin mikä tahansa muukin ammattikunta, ei voi muuta kuin hyötyä toimijaverkkoteoriasta. Seuraavaksi tarjoankin teille jokaisen viestijän epävirallistakin epävirallisemman ANT-oppaan, joka julkaistaan alkavan viikonlopun kunniaksi.

Ei kestä kiitellä!

Kuinka täyttää torstai toivolla? Osa 2.

Tässä osuudessa pähkäillään, mitä ei-inhimilliset toimijat ovat ja miten ne on otettava huomioon viestinnässä.

ANT-teorian mukaan ihmiset ja inhimilliset toimijat eivät ole ainoita toimijoita, vaan ne voivat olla myös ei-inhimillisiä. Tämä sopii äskeiseen pohdintaan suhteen muodostumisesta, sillä viestivän organisaation ja yleisön väliin mahtuu paljon toimijoita, jotka eivät ole inhimillisiä. Miten esimerkiksi palvella yleisöä, joka ei pysty tavoittamaan tietoa? Miten palvella eri kulttuureita tasapuolisesti loukkaamatta kenenkään tunteita? Uskonto ja ajattelutavat voidaan ajatella ei-inhimillisinä toimijoina, jotka täytyy ottaa huomioon esimerkiksi symbolien käytössä ja mainonnassa. Delfiinikirja tarjoaa hyvän esimerkin: miten yrityksen on otettava huomioon alkoholin rooli mainonnassa maissa, joissa alkoholia ei katsota hyvällä? Viestijän on mietittävä työssään näitä ei-inhimillisiä tekijöitä, jotta inhimilliset toimijat – kuten esimerkiksi toivottu yleisö c voi ottaa viestin vastaan sellaisena kuin se on tarkoitettu. 

Brunon ajatus siitä, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen alkaa tuntua viimein järkevältä. Niinhän se on, ei viestintää voi hoitaa vain yksi ajatus takaraivossa, vaan huomioon on otettava lukuisia eri tekijöitä ja toimijoita. Myös viestiin negatiivisesti vaikuttavat tahot on otettava huomioon: jos viestin näin, voiko joku vastakkaisesti ajatteleva ryhmä puuttua sanomaani, muokata sen päinvastaiseksi ja käyttää viestiäni väärin?

Luoma-ahon ja Paloviidan artikkelissa huomautetaan, että pointtina ei ole tehdä ei-inhimillisistä yhteisöistä sidosryhmiä, vaan ottaa huomioon, että niiden haluttomuus ei estä niitä tekemästä muutosta. Sen sijaan ei-inhimilliset toimijat voivat saada odottamattomat inhimilliset toimijat liittymään verkkoon ja tulemaan sidosryhmiksi. Tämä summaa hyvin äskeisen ajatuksen, sillä kaikilla yllättävilläkin osa-alueilla on vaikutusta siihen, minkälainen lopputulos viestinnällä ja toimijoiden keskeisillä suhteilla on. Kysymys kuuluukin, miten viestinnän ammattilainen pystyy ottamaan nämä kaikki osatekijät huomioon työssään? Ihminen tekee virheitä, ja näistä viestinnässä tapahtuneista virheistä meillä on lukuisia esimerkkejä. Yksi tällainen on Miian viimeisimmässä tekstissään esittelemä esimerkki Botnian sellutehtaan rakennusprojektista: viestinnässä ei osattu ottaa kaikkia inhimillisiä ja ei-inhimillisiä toimijoita huomioon, ja tämä saatiin huomata karvaasti hetkeä myöhemmin. Onko yhteisöviestijän edes mahdollista tehdä täydellisesti koottua viestiä – viestiä, jota kukaan ei voi ymmärtää väärin ja jossa on otettu kaikki toimijat huomioon? Epäilen. Mutta tutustumalla ANT:n ajatuksiin ja pyrkimällä ottamaan siinä esiteltyjä toimijoita huomioon, voi ainakin sanoa yrittäneensä parhaansa.

Tuntuu siltä, että ANT:n yhdistäminen yhteisöviestintään vaikuttaa ensisilmäyksellä monimutkaiselta, mutta kun asiaa alkaa pilkkoa pureskeltaviin osiin, on ranskalainen äijänkäppänämme itse asiassa aika messevä tyyppi. Eikä lainkaan haittaa yhteisöviestijän työtä, jos häneen vain osaa suhtautua oikein. Eikä välttämättä edes yritä ymmärtää ihan jokaista hänen aivopieruaan.

Loppukaneettina mainittakoon, että kerrankin aika vierähti Bruno-herran kanssa kuin siivillä. Tällaisena omakohtaisena olalle taputteluna voin todeta, että tänään, syyskuun 26. päivänä, ymmärsin jotain uutta Latourista, ANT-teoriasta ja yhteisöviestinnästä. Enkä turhautunut kertaakaan (!). Kappas, torstai tuli kuin tulikin täyteen toivoa. Ja pian pääsen nauttimaan punaviinistä. Ei pöllömpi päivä, ehei.

Kuinka täyttää torstai toivolla? Osa 1.

No, punaviinillä jos näin hatusta heittäisin. Mutta kuten tiedetään, on punaviinin hyvä antaa ottaa osumaa ilman kanssa ennen kuin sitä ryhtyy nautiskelemaan. Tämä parin tunnin odotteluhetki on mitä mainiointa viettää esimerkiksi Bruno Latourin ja toimijaverkkoteorian parissa. Jätä siis viini ilmaantumaan ja tutustu kanssani seuraavien kahden blogitekstin ajan toimijaverkkoteoriaan sekä Vilma Luoma-ahon ja Ari Paloviidan artikkeliin Actor-networking stakeholder theory for today’s corporate communications.

Tässä ensimmäisessä osuudessa hypätään ANT:n reppuselkään ja liitetään se viestivään organisaatioon ja sen sidosryhmiin.

Yllä mainitussa Luoma-ahon ja Paloviidan artikkelissa kirjoitetaan, että ANT:n mukaan se millä on merkitystä ei ole toimijoiden identiteetit tai ne kategoriat joihin ne mahtuvat, vaan ennemminkin toimijoiden keskinäiset suhteet ja panokset – olivat vaikutukset sitten inhimillisiä tai ei-inhimillisiä. Eli mitä? Jos ajatellaan asiaa yhteisöviestijän ja yleisön näkökulmasta, ei kummankaan identiteetillä ole siis merkitystä, vaan vain sillä, minkälaiset keskinäiset suhteet näillä kahdella on. Käy järkeen: kummankaan identiteetti ei voi olla yhtään sen tärkeämpi yksistään kuin mitä nämä toimijat ovat yhdessä. Viestijä tarvitsee yleisöä ja toisinpäin.

Minkälaisia keskinäisiä suhteita yhteisöviestijällä ja yleisöllä sitten on? Iltalukemisenani on tällä hetkellä kiva delfiinikantinen kirja nimeltään Exploring Public Relations. Kirjassa pohditaan paljon juuri näitä suhteita ja asioita, jotka siihen vaikuttavat. Yhtäältä suhteeseen vaikuttaa se, keitä ajatellaan osapuoliksi. Miten esimerkiksi määritellä niinkin helpolta kuulostava termi kuin public opinion. Mikä hahmotetaan yleisöksi, keitä tähän public-poppooseen kuuluu? Kuinka paljon organisaatio pystyy viestinnällään vaikuttamaan siihen, keitä se ajattelee sidosryhmikseen? Mikä vaikuttaa siihen, keitä sidosryhmiin halutaan: raha, maine, kunnia, arvot? Toisaalta suhteeseen vaikuttaa tavat, joilla kumpikin ajattelee ja mitä kumpikin sanoo. Mitä sidosryhmä ajattelee viestijästä? Miten viestit vaikuttavat tähän ajattelutapaan? Miten sidosryhmien muutokset vaikuttavat organisaation viestintään? Sidosryhmissä voi tapahtua nopeitakin muutoksia, joihin viestivän organisaation on osattava mukautua. Mutta myös yritykset muuttuvat, ja yleisö on saatava myös sopeutumaan tähän.

Viestijä tarvitsee yleisöä, yleisö viestijää. Kumpikin tarvitsee yhteisen suhteen, jotta viestintä liikkuu päästä toiseen. Yhteiset panokset voivat puolestaan olla ikään kuin omia lehmiä ojassa – yleisö tarvitsee viestivältä organisaatiolta ehkä tiettyjä palveluita, eikä viestivällä organisaatiolla voi olla näitä palveluita ilman yleisöään. Organisaation on vastattava yleisönsä tarpeisiin. Sidosryhmien on tunnettava kuuluvansa jotenkin organisaation elämään, eikä tätä elämää ole ilman yhteistä suhdetta. Mikä vaikuttaa tähän yhteiseen suhteeseen? Tähän pureudutaan seuraavassa osassa.

Edelleen matkalla, määränpää tuntematon

Olipa kerran Vilma Luoma-aho ja Ari Paloviita, jotka olivat tutustuneet herra Bruno Latourin ja muiden toimijaverkkoteoriaheppujen ajatuksiin, ja työstäneet yhdessä artikkelin, jossa ANT yhdistettiin sidosryhmätutkimukseen. Oli myös muuan pakkobloggaaja, joka lukaisi artikkelin – ja ilahtui. Kiinnostavat esimerkit ja toimijaverkkoteorian soveltaminen johonkin selkeään ja konkreettiseen saivat hymyn huulille ja ajatukset kirkastumaan. Pakkobloggaaja halusi jakaa artikkelin ajatukset myös muiden samassa veneessä toikkaroivien kera, joten pitäkää laidoista kiinni, taas mennään. 

(Huom! ANT-merelle annettu kohtalainen tylsyysvaroitus.)

Luoma-ahon ja Paloviidan artikkelin mukaan aiempi sidosryhmätutkimus ei ole ottanut tarpeeksi kattavasti huomioon kaikkea asiaan liittyvää ja siksi avuksi on otettu toimijaverkkoteoria. Kuten jo tiedämme, Bruno-setä tykkää ottaa huomioon aivan kaiken tutkittavan ilmiön kannalta oleellisen, mikä on edelleen erittäin järkeenkäypä ajatus. Aiemmin täällä julkaistuista Mariannan näytelmistäkin kävi ilmi, tämä vain ei ole itse tutkimuksen teon kannalta välttämättä helppoa ymmärtää – tuossa prosessissa kun auttaa huomattavasti, jos sitä tehdään jonkin tietyn näkökulman mukaan, eikä joka kohdassa tarvitse miettiä, miten tässä pitäisi taas ajatella samaa asiaa kymmeneltä muultakin kantilta. Pointti ei kai olekaan siinä, koska ainakin tuossa Mariannan näytelmässä Bruno jossain määrin tunnusti, että tutkimusta on miltei mahdotonta tehdä täysin kaikelle avoimena, vaan mukaan on pakko ottaa jokin näkökulma. Esimerkiksi sidosryhmätutkimuksessa näkökulma voi olla sen organisaation, jonka sidoksista halutaan tietää, mutta siitä huolimatta kai voidaan ainakin yrittää ottaa huomioon mahdollisimman kattavasti kaikki ko. organisaation toimintaan liittyvät seikat, tässä tapauksessa mitkä tahansa sidokset, inhimilliset ja ei-inhimilliset. 

Yhtenä esimerkkinä artikkelissa esitellään varmasti kaikille jossain määrin tuttu Botnian sellutehtaan rakennusprojekti Uruguayhin, jonka suunnittelussa ei osattu ottaa huomioon rakennuspaikalla sijaitsevan joen toisella puolella asuvien argentiinalaisten ajatuksia tehtaiden vaikutuksista. Näiden tois pual jokke olevien argentiinalaisten ajatuksista syntyi hanketta vastustava kansanliike (ei-inhimillinen tekijä), joka sai houkuteltua mukaan myös muita samanhenkisiä tahoja kuten kansainvälisiä luonnonsuojelujärjestöjä. 

Vaikka Botnia oli tehnyt kaiken alusta asti lainmukaisesti ja ”oikein”, se ei osannut ottaa huomioon sitä, kuinka suurta roolia argentiinalaisten huoli tehtaan aiheuttamasta saastumisesta ja sen vaikutuksista esimerkiksi matkailuelinkeinoon loppupeleissä näyttelee ja kuinka kauan asioista joudutaan kiistelemään.

Tarinan opetus: erityisesti kaikkea uutta suunniteltaessa, esimerkiksi uutta yritystä perustettaessa, voi toimijaverkkoteorian kaltainen ajattelu auttaa välttämään yllättävätkin sudenkuopat. 

Pahoittelut tämänkertaisen kyydin tasaisuudesta. Kenties seuraavalla kerralla pääsemme myrskyn silmään ja ajatuksiamme ravistellaan voimakkaammin.

Ps. Luulen, että tämä kapteeni joutuu pian vaihtamaan punaviinin rommiin. Kun tuli tuo talvikin.

Lähde: 
Luoma-aho, Vilma & Paloviita, Ari (2010) "Actor-networking stakeholder theory for today's corporate communications" Corporate Communications: An International Journal, Vol. 15 Iss: 1, pp.49 - 67.