Ryhmätoverini ovat siirtäneet Brunon ajattelun lähtökohtia yhteisöviestinnän piiriin niin mainiosti, että auon suutani kuin kala kuivalla maalla, kun en keksi enää sanottavaa. Oma syy, olisin voinut olla liikkeellä aikaisemminkin. Jatkan siis ANT:n peruskäsitteiden parissa, ne kun ovat tämän kaiken viestijähömpötyksen ohessa jääneet niin vähäiselle tarkastelulle. Tämän illan aiheena ovat siis aktantin ja kääntämisen käsitteet. Ottakaa mukava asento, nyt tulee puisevaa settiä.
Aktantti on olio, jolle on attribuoitu kyky toimia. Aktantteja ovat kaikki toimijat yrityksistä ja kansanliikkeistä henkilöihin ja mikrobeihin. Aktantti toimii itsenäisesti, ja muut liittävät siihen toimintoja. Aktantit tuottavat verkostoja, jotka synnyttävät uusia, isompia (makro)aktantteja. Koska verkostoon kuuluu aktantteja monista eri ontologisista kategorioista, se on hyvin heterogeeninen. Verkosto taas muodostaa kollektiivin (esim. yhteiskunta).
Aktanttiin liittyy vahvasti se, että se on muiden aktanttien hyväksymä ja näkemä. Latourin mukaan olio alkaa olla olemassa vasta kun siitä tulee aktantti – voidaan ajatella, että kvarkit ja proteiinit ovat aktantteja, jotka syntyivät vasta, kun tiede tuotti ne kehittyvien laitteiden ja taitojen myötä. Tuottaminen on myös interaktiivista: samalla kun tieteilijät tuottavat tutkimuskohteistaan aktantteja, aktantit muokkaavat tieteilijöiden luonnetta ja toimintatapoja. Muokkaamalla aktanttia aktantti muokkautuu aina itsekin.
Aktantit tuottavat ja ylläpitävät tieteellisiä erotteluja, joista ANT haluaa päästä eroon. Kun asiat erotetaan toisistaan käsitteellistämällä ne vastakohdiksi (esim. tiedollinen/-ei-tiedollinen, poliittinen/taloudellinen, sosiaalinen/tekninen), suljetaan silmät muulta. Tällaiset erottelut eivät voi toimia tutkijan selitysesursseja, koska ne eivät auta ymmärtämisessä vaan ovat sille este. Tästä selvä seuraus on se, että Bruno kritisoi tutkimuskohteen käsitteitä aina kovasti ja kieltäytyy käyttämästä niitä itse. Hänen mielestään tutkija on epäonnistunut, jos päätyy selittämään tutkimuskohteen toimintaa kohteen omilla käsitteillä. (Tämä vähän mietityttää. Tavallaan ymmärrän kritiikin, mutta jos käsite on yhteisesti jaettu ja ymmärretty, sen käyttäminen tuntuu kuitenkin perustellummalta kuin se, että tutkija vain keksii kohteensa käsitteiden pohjalta ihan uudet hienot käsitteet, ja tutkimuksen lukijan on sitten äkkiä omaksuttava ne. Mitä, Bruno, mitä!?)
Uusien aktanttien synnyttämistä ja olemassaolevien muokkaamista Latour kutsuu kääntämiseksi. Käännöksien avulla aktantit pyrkivät muokkaamaan omaa toiminta-aluettaan ja hallitsemaan muita. Ne muokkaavat toisen aktantin merkitystä tai asemaa kollektiivissa. Käännös ei välttämättä onnistu, vaan menestys riippuu siitä, haluavatko muut aktantit muuttua. Käännösten avulla aktantit kamppailevat verkoston hallinnasta, laajuudesta ja kokoonpanosta. Ne yrittävät vahvistaa omaa verkostoaan värväämällä siihen muita aktantteja. Tämä tapahtuu muuntamalla toisen aktantin päämääriä siten, että itsellä on keskeinen asema näiden päämäärien saavuttamisessa. Jos värväys onnistuu, aktantti saavuttaa pakollisen kauttakulkupisteen aseman: tällöin muiden aktanttien päämäärien saavuttaminen riippuu värvääjästä ja värvääjä hallitsee värvättyä.
Latourin verkoston analysointi voidaan nähdä valta-analyysina, vaikka Latour ei näin yksipuolisesta päätelmästä ehkä pitäisikään. Aktantit mittelevät voimiaan ja vaativat muita aktantteja mukautumaan omaan olemassaoloonsa. Täten myös tiede ja teknologia voidaan nähdä politiikan jatkamisena uusin keinoin, kun tieteellinen tutkimus nähdäänkin tapana muuttaa yhteiskuntaa ja sen voimasuhteita. Tämän asian selittämiseen tarvitaan Louis Pasteur ja pernaruttobakteeri, mutta siihen voisimme ehkä palata joskus toiste.
Siinä on pureskeltavaa. Näiden käsitteiden tiivistämisestä tahdon kiittää Petri Ylikosken artikkelia Bruno Latour ja tieteentutkimus (Tiede & edistys 25/2000: 4, 3). Se oli aktanttina minun merkittävin kauttakulkupisteeni, koska käänsi Brunoa minulle niin hyvin. Petri nousi voittaja-aktantiksi tänään, vaikka alkuperäiset ajatukset olivatkin Latourin. Sori Bruno, Petri oli tämänpäiväinen lempiaktanttini. Sinä olet niin vaikea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti