Voi Bruno. Olin kirjastossa ja
hairahdin. Aivan sinun lähelläsi, kulman takana, väijyi Luhmannin
Niklas ekologisine kommunikaatioineen - peruskamaa iskurintamalla. Koska sinä syrjäytit alun perin Luhmannin
kurssiltamme, ja koska minäkin olen vain erehtyväinen ihminen, ajattelin, että on reilua antaa Luhmannille edes pieni teoreettinen mahdollisuus.
No, neljänkymmenenviiden minuutin
jälkeen en oikein enää tiennyt mitä ajatella. Kaiken sekasorron keskellä minua
ilahdutti ainoastaan ajatus siitä, että maailman tilasta ja tulevista uhkista
huolta kantavat henkilöt voisivat saada Luhmannilta jonkinlaisen vapautuksen
murheista ja synninpäästön ahdistuksesta. Ihan mielenkiintoisia ajatuksia
etenkin nyt, kun ympäristönsuojelu on ollut aika tavalla tapetilla jäämerellä
sattuneiden asioiden vuoksi. Epäilen, että yhteisen kotimme tulevaisuudesta huolta
kantavat aktivistit eivät kuitenkaan saisi Niklaksen avulla ahdistusta niin
tehokkaasti karistettua harteiltaan, että lopettaisivat toimimisen. Sen sijaan
tällaisen wannabe-eläin-luonnon-elämänsuojelijan omatunnon tuskiin jokin
filosofinen roppi voisi ensiapuna tehotakin.
Mutta Bruno. Olen
pahoillani, että vilkuilin muualle. Ajattelin sen olevan tärkeää, sillä jos
yhtään epäilyttää (ja kanssasi niitä epäilyksenkin hetkiä on tullut), on pakko
ottaa selvää, onko ruoho oleellisesti vihreämpää aidan toisella puolella ja
voisiko joku muu tarjota minulle selkeämpiä vastauksia. Varmasti, ainakin
joihinkin asioihin, mutta Nikke se ei kyllä ole. Se, että siunailin sinua
vaikeaksi suhteemme alkutaipaleella, ei ollut mitään tähän verrattuna.
Luhmann tuntui
koko ajan vaikealta, sinä nyttemmin jo järkevältä. Luhmann vaikutti varsin
konservatiiviselta jäärältä, sinä hauskalta liberaalilta. Luhmann tekee jakoja
ja lokeroita, sinä ajattelet ihan kaikkien asioiden nivoutuvan yhteen. Luhmann
on saksalainen järjestelmäheppu, sinä ranskalainen punaviiniperillinen (ah oui,
j’taime). Oikeastaan minusta tuntuu,
että sinä olet kohteliain ja ystävällisin tyyppi, kenet olen oppinut tuntemaan
pitkiin aikoihin: toisten huomioiminen on tärkeintä maailmassa, ja sen sinä
kyllä teet. Otat huomioon niin elollisen kuin elottoman, kaikkine koukeroineen.
Itse asiassa,
minä ihan pikkuisen luulen, että sinä taidat olla oikeasti hippi. Ja niistä minä tykkään.
Peace!
En tiedä Latourista, enkä Luhmannista, mutta tämä teksti sai minut pimeänä maanantai-iltana monen tunnin puurtamisen keskellä hymyilemään, jopa nauramaan ääneen. Joten kiitos siitä! Hetken jo ajattelin, että Luhmannilla voisi olla lohtua minulle (maailman menoa tuskastelevalle, wanna-be maailmanparantajalle), mutta loppua kohden tämän lohdun saaminen alkoi kuulostaa niin kovalta työltä, että taidan sittenkin vielä jäädä odottelemaan, eli ilmoitathan minullekin kun se vihreämpi ruoho löytyy:)
VastaaPoistaNo ilman muuta ilmoittelen. Ja Brunolla tuppaa tosiaan olemaan sellainen vaikutus - sekä suoraan että välillisesti - että hän saa aina jonkun hymyilemään tai nauramaan, syystä tai toisesta. Sekin puhukoon easy-going -hippimeiningin puolesta.
PoistaTotta muuten, Brunohan on hippi!
VastaaPoistaEiks! Ihme kun ei aiemmin hoksattu, vaikka ulkoisiakin merkkejä oli nähtävissä. Nuoruudenkuvissa heilui vähän pidempi letti, jossain seminaarissa vilkkui kukkakuvioinen kraka ja yhdessä kuvassa pössytellään. No vesipiippua, mutta kuitenkin.
PoistaLohduttava loppupäätelmä, snif! Hauskoja kirjoituksia olet saanut teidän tämän suhteen aikana aikaiseksi, kiitos kepeistä ja silti pohdiskelevista hetkistä :)
VastaaPoistaPaino hyvin vahvasti sanalla kepeä... ;)
Poista