Niin tyhjä taas kun olet poissa tää kampus on
Me ovi haassa ollaan pois tutkija tää on
Ja me salin kanssa kuunnellaan kun sade lyö ikkunaan
Voi kuinka me Brunoa kaivataan
Mä hymähdin vähän kun lukaisin ja lopetin
Mä tahdon tähän artikkeliin sinut takaisin
Kun yksin luennolle kömmin kampus naristi nurkkiaan
Voi kuinka me Brunoa kaivataan
Kuuletko tutkijan riehuvan
Vastusta vailla ärtyneen
Kuuletko pään kiehuvan
Hetkellä järjen hämärtyneen
Entä kuuletko keskeltä yön bailauksen
Kun BRUNON kiljaisen
Minä onneton sinun luentoasi katselin
Turhaan ANT:tä vastaan taistelin
Ja taas riemujen seitsemän meren taakse minua laivataan
Voi silti me Brunoa kaivataan
Kuuletko aktantin riehuvan
Kollektiivin suhteiden kiehuvan
Kuuletko tuskaista hyminää
Tenttiin lukijoiden jyminää
Entä kuuletko keskeltä yön bailauksen
Kun BRUNO kiljaisen
Kiitos ja kuittaus.
Oli hauska selata sun suhdekiemuroita herrasmies Brunon kanssa. Tais olla aikamoista ylä- ja alamäkeä. Ei siinä, koska se ei herrasmiehenkään kanssa näin olisi(?). Toivottavasti jäi paljon päähän, mutta myös sen ulkopuolelle. :)
VastaaPoista