Delfiinit ja Bruno

Luin viimeperjantaiseen tenttiin paljon. Luin enkä näemmä vieläkään ole päässyt irti lukemastani, kun kirjaa täytyy tulla tänne asti ihmettelemään tentin jo ollessa historiaa.

Luin delfiinikirjaa (Exploring Public Relations) kannesta kanteen. Luin ja luin, mutta en törmännyt Brunoon edes sivulauseessa. Erääseen suomalaiseen tutkijaan kyllä, mutta en ranskalaiselta viinikylältä olevaan ANT:n luojaan. Olin kovin yllättynyt, tässä kun olen Brunoa oppinut tuntemaan, niin hänen teoriansa olisi toiminut varsin monessa kappaleessa.

Etenkin kriisiviestintä on osa-alue, johon Brunon ”ajattele kaikkia inhimillisiä ja ei-inhimillisiä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa viestiisi – ja nyt ajattele myös niitä toimijoita, jotka eivät siihen voi vaikuttaa, sillä nekin vaikuttavat siihen” –tyyppinen lausahdus sopii kuin serpentiini vappuun. Kuten delfiinikirjakin opetti, on organisaation osattava hallita kriisi jo ennen kriisiä. Mahdollisiin ja mahdottomiin tilanteisiin on varauduttava etukäteen, ongelmanratkaisua on harjoiteltava ja työntekijöitä koulutettava. Organisaation on siis mietittävä kaikkia toimijoita. TA-DAA, niin se Bruno-veikkokin sanoo. Miksei heppuamme siis oltu otettu mukaan kirjan tekstirykelmään, miksei ranskalaista miestämme näy lähdeluettelossa?

Niin, Brunohan ei suoraan tutki yhteisöviestintää, vaan hänen actor-network-teoriansa nyt vain sattuu olemaan sellainen, jota tälläkin alalla on helppo hyödyntää. Samoista asioistahan kirjassa puhuttiin, vaikka eri termein. Siinä ei käytetty sanaa ”non-human” vaan ihan yksinkertaisesti pohdittiin, mitkä kaikki ei-inhimilliset tekijät voivat olla sellaisia, jotka vaikuttavat a) viestiin ja b) kriisinhallintaan. Internet, rajattomat rajat, kulttuurien erot ja yhtäläisyydet, teknologia, ympäristö, imago… näitähän ne ovat, näin esimerkkinä. Inhimillisiä tekijöitä puolestaan ovat kriisin aikana organisaation sidosryhmät, kuten johto ja työntekijät sekä asiakkaat ja kuluttajat. Helppoa. Minulta Exploring Public Relationsin kirjoittajat olisivat saaneet vielä lisäpisteitä, jos Bruno olisi ollut mukana. Mutta koska en ole kirja-arvostelija, ei pisteytykselläni sinänsä ole merkitystä. Mutta jos Bruno luet tätä tekstiä, ja jos olet lukenut delfiinikirjan, niin tiedä, että täällä ainakin yksi sinuun uskova ihminen olisi antanut sinulle paikan kyseisen kirjan sivuilta ja tehnyt sinusta yhden yhteisöviestinnän kirjatentin 666-sivuisen järkäleen ehdottoman päätähden.