torstai 10. lokakuuta 2013

Muutama sana antropologiasta


Tuntuu tarpeelliselta sivuta blogissamme myös hieman antropologiaa: onhan rakkaan herra Latourimme mainittu jo blogin ensimmäisessä tekstissä ja Wikipedia-artikkelin aloituskappaleessa olevan koulutukseltaan filosofi ja antropologi. Antropologia, ihmistutkimus, on Wikipedian mukaan "ihmislajille ominaisia piirteitä ja ihmisen kulttuuria tutkivan tieteen yleisnimitys". Antropologia tutkii ihmisen biologiaa ja kulttuuria, ja usein antropologit tutkivat esimerkiksi itselleen vieraita kulttuureita, kuten alkuasukasheimoja.

Latour arvostaa antropologiaa selvästi hyvin korkealle, koska hän mainitsee sen esimerkiksi Emme ole koskaan olleet moderneja -kirjassaan monessa kohdassa esimerkkinä tieteenalasta, joka kaikelle tieteelle epätyypillisesti ottaakin ANT-teorian mukaisesti huomioon kaiken. Antropologi tutkii alkuasukasyhteisöä ja huomioi kaiken, mitä yhteisöön kuuluu. Hän sisällyttää samaan tutkimukseen kaiken myyteistä ja tekniikoista valtaan ja epiikkaan. Lopputuloksena on yhtenäinen kertomus siitä, miten kansa hahmottaa maailman, millainen hengellinen käsitys heillä on, miten he rakentavat taloja tai viljelevät maata, miten heidän hallintokoneistonsa on koostunut, miten he näkevät taivaan. Antropologinen tutkimus on aina yhtä aikaa todellista, sosiaalista ja kerrottua. 

Antropologian ongelma on se, että siihen kuuluu aina toisen tutkiminen: antropologista tutkimusta ei tehdä itsestä, omasta maailmasta, koska me emme ole villi-ihmisiä vaan moderneja, eikä modernin maailman antropologiaa ole olemassakaan. Bruno tietenkin kritisoi tätä ja antropologien kyvyttömyyttä katsoa itseään niin kuin muita, mutta huomattavasti Brunoa epätäydellisempänä ihmisenä minä ymmärrän tämän helposti: laatikosta ei näe laatikon ulkopuolelle. Peilistä ei näe itseään niin kuin muut katsojan näkevät. Tämän minulle selkeän ja hahmotettavissa olevan pohdinnan perään Bruno tietysti kääntää nurin koko modernin käsitteen, ja lopputulos, no, näkyy jo mainitun teoksen nimestä. 

Vaikka Bruno onkin todennut tietoa, valtaa ja diskurssia sekoittavan tieteen groteskiksi, silti haaveilen vähän modernia maailmaa kuvaavasta antropologiasta, joka näkisi meidän väkivaltaisten tieteellisten jakojemme läpi. Kuinka vieraalta tuntuisikaan lukea antropologista tutkimusta, joka onkin tehty meidän kulttuuristamme, tavoistamme, näkemyksistämme, valtajaostamme ja suhteistamme? Tunnistaisinko itseni siitä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti